Kuljetusyrityksestä kiertotalouden edelläkävijäksi

Tapojärvellä työtä tehdään jo kolmannessa polvessa. Yrityksen juuret ovat lähtöisin Lapista. Tapojärven tapa toimia perustuu arvomaailmaan, johon Esko ja Orvokki Tapojärvi ovat jälkipolvensa kasvattaneet. 

1950-luku

Esko Tapojärvi työllisti itsensä jo 14-vuotiaana tekemällä hanttihommia aina siellä, mistä pikkuisenkin rahaa irtoaisi. Kansakoulu jäi kesken, sillä työtä pelkäämätön luonne vei nuorta miestä savotasta savottaan. 

Aikuisiän kynnyksellä mies rakastui ja viimeisenä poikamiespäivänään Esko osti auton. 

Siihen aikaan kuljetuspalveluita ei ollut kovin paljoa tarjolla ja nuori mies näki, että niille olisi käyttöä.

27.10.1955 Esko Tapojärvi allekirjoitti kauppapaperit Pobedasta ja aloitti Tapojärven yritystoiminnan.

Pian perhe alkoi kasvaa.

1960-luku

Aluksi yritys tuotti taksipalveluita. Ajaminen oli mukavaa ja yrittäjähenkinen mies solmi ensimmäisen kuljetussopimuksensa Muonion koululautakunnan kanssa. Sopimukseen kuului Kihlangin koulun oppilaiden kuljetus. 

Ensimmäisenä sopimuskuljetuspäivänään koulu syttyi palamaan ja Eskon ensimmäinen tehtävä oli viedä opettaja sairaalaan.
Vastoinkäymisistä huolimatta yrittäminen jatkui ja laajeni. Pian mies sai ajettavakseen koko Länsi-Lapin maidon kuljetukset Valiolle Kittilän Kaukoseen. 

Ajoa hoidettiin parhaimmillaan kahdella autolla. Lisäksi kuvioihin tuli myös soran ajo rakenteilla oleville Lapin teille.

Vuonna 1966 Esko Tapojärvi siirtyi Helsinkiin kuljettamaan soraa Tauno Valon leipiin Hyrylän hävittäjiin. 

Perhe kulki mahdollisuuksien mukaan sinne, missä urakkaa oli tarjolla.

Yrittämisen alkutaival ei ollut helppo. Orvokki joutui kasvattamaan lapset lähes yksinään, pilkkomaan lämmityspuut ja hoitamaan kotiasiat. Kaiken muun ohella Orvokki ajoi vielä työmaalle varaosia ja eväitä, kun työmiesten päivät venyivät aamusta yöhön. Siihen oli yksi syy: hyvinvoivat työntekijät ovat tärkeä voimavara yritykselle.

1970-luku

Eräänä pyhän vastaisena yönä vuonna 1972 Esko Tapojärven puhelin soi.  Häntä pyydettiin tuuraamaan kotikonnuille Kolariin. Tehtävänä oli kuljettaa maanalaista louhetta Rautuvaaran kaivoksessa.
Se oli pitkä tuuraus, sillä työtä kesti 16 vuotta. Pestin aikana kaluston ja henkilökunnan määrää oli kasvatettava, ja tilaajien tarpeisiin oli alettava kehittää myös muita palveluita.

Jokainen perheenjäsen teki osansa. Tytöt auttoivat äitiään paperihommissa, pojat astelivat isänsä jalanjäljissä ratin taakse. Suvun toinen polvi kasvoi yrittäjyyteen.

1980-luku

Toimintojen laajentuessa Eskon omistama toiminimi muutettiin Maansiirtoliike Tapojärvi Ky:ksi. Esko omisti enemmistön osakkeista ja vanhin poika Markku tuli mukaan yhtiökumppaniksi. Tyttäret Jaana ja Pirjo olivat äänettömiä yhtiömiehiä.

Kaivoksen sulkeutuminen Kolarissa oli kova isku seutukunnalle. Tapojärvi oli onnekas, sillä se pystyi tarjoamaan työmiehilleen töitä Meri-Lapista. Vuonna 1985 Tapojärvi alkoi urakoida Outokummulle Kemin kaivoksessa. 

Kolme vuotta myöhemmin työt alkoivat myös Tornion terästehtaalla. Silloin yritys otti ensimmäisen kosketuksen kuonaan.

Yritys teki koneurakointia Suomen Kuonajalosteelle (SKJ-yhtiöt). Työ ei ollut pelkkää lastaamista, vaan Outokummun toiveesta Tapojärvi alkoi tutkia kuonankäsittelytapoja yhdessä SKJ:n ja Outokummun kanssa. 

1990-luku

Pian tehdaspalvelut laajenivat myös Raaheen. Kaivosurakka Kemissä jatkoi kasvuaan.

1995 yrityksessä tehtiin sukupolvenvaihdos. Samalla Eskon poikien omistama Veljekset Tapojärvi Oy sulautettiin yhtiöön. Siinä vaiheessa Tapojärvellä oli koneurakointia jo ympäri Suomen. 

Vuonna 1999 SKJ-yhtiöt rakensi ferrokromirikastamon Tornioon. Tapojärvi oli osaomistajana hoitaen rikastamon alkupäätä.

Veljeksistä kiertotalouden kehittäminen oli mielenkiintoista. He uskoivat myös uusiin taloudellisiin mahdollisuuksiin, joita kuonankäsittely avasi.

2000-luku

Toimintojen monipuolistuessa, vuosituhannen vaihteessa, yhtiön nimi muutettiin Tapojärvi Oy:ksi.

Muutamaa vuotta myöhemmin Tapojärvi osti ferrokromirikastamon toiminnan kokonaisuudessaan itselle. Yritys lähti parantamaan ferrokromin talteen saantia yhdessä Outokummun kanssa. Syntyi useita projekteja, jotka nivoutuivat asiakkaan tarpeisiin ja ongelmiin. 

Tapojärvi investoi, palkkasi lisää työväkeä ja asiantuntijoita. Vuonna 2007 yritys alkoi suunnitella jaloteräskuonien käsittelyä ja pari vuotta myöhemmin se rakensi toisen rikastamon ruostumattoman teräksen kuonan käsittelyä varten. 

Teollisuuden sivutuotteet kiinnostivat Tapojärveä entistä enemmän.

Myös kaivospalvelut kasvoivat vauhdilla. Urakoita ja työmiehiä palkattiin lisää. Kaivosurakointi aloitettiin muun muassa Kittilän kultakaivoksessa.

2010-luku

2010-luvulla operatiivinen toiminta on jakautunut kolmeen palvelualaan: kiertotalouteen, kaivospalveluihin ja tehdaspalveluihin. Tapojärvestä on tullut konserni, johon kuuluvat muun muassa Tapojärvi Sverige Ab, Tapojärvi Italia S.r.l ja Hannukainen Mining Oy.

Esko Tapojärvi on jo yli 80-vuotias, silti hän seuraa jälkipolviensa työskentelyä silmä tarkkana.

Hän on onnellinen, että Tapojärvi on lähtenyt uudelleenkäynnistämään kaivostoimintaa Kolariin kotimaisin voimin.

– Tuntuu kuin yritys palaisi juurilleen – sinne, missä aikanaan tämän kaiken toiminnan saatoin alulle. Se on se yrittäjän vastuu, että saa työntekijöille töitä, Esko Tapojärvi kiteyttää.